"Ompas sulla kiltti koira, ja tosi tottelevainenkin"

Nikin olessa lenkillä vapaana, huomasin takana muutaman metrin päässä juoksijan. Kutsuin kerran ja tolleriherra ravasi tyytyväisenä mun luo, kun tiesi mulla olevan namia:) Takana juossut juoksija sitten kehui, miten kiltti koira ja kuinka tottelevainen se on. Mutta, pakko se on itsekkin (ei pröystäilyä), mutta Sinnan tulo on kyllä vaikuttanut paljon välillä valikoivalla kuulolla varustettuun tolleriin.. Kunto sillä ainakin kasvaa, kun Sinna riepottelee sitä pitkin sohvia kotona ja painiminen jatkuu lenkillä. Voi kuinka onnellisilta ne näyttää, kun ne leikkii yhdessä:) taitavat olla parhaat kaverukset!

Maanantaina jätettiin siis treenit väliin, vaikka sainkin sitten tietää, että treenit on kesätauolla! No, meillä on onneksi avain kentälle, joten treenaaminen onnistuu siellä. Niin ja on avain sinne tattarisuon uuteen halliinkin:) Kun ollaan osallistumassa mm-karsintoihin, niin saatiin seuralta avain, jotta voidaan ottaa tuntumaa pohjaan! Tämä oikeushan oli meillä myös ennen sm-kisoja, joten tuttu paikka on jo! Pohjahan oli mielettömän hyvä siellä ja muutenkin puitteet kohilla, tykkään!

Yksi harmillinen juttu kuitenkin huomattiin juhannuksen tienoilla. Pikkuneidin toisessa silmässä oli hiukan kuivaa rähmää, jota kertyi aina päivän mittaan, kun kerkesi edelleen putsaamaan. Nyt sitten eilisiltana myös toisessa silmässä sekä Nikillä huomattiin samanlaista rähmää, joten varattiin aika lähi eläinlääkäriin katsomaan, että onko jonkinlaista tulehdusta havaittavissa jommalla kummalla koirista.

Eilen koirat pääsi mummolassa pihalle peuhaamaan. Voi sitä riemun määrää, kun sai kirmata vapaana metsässä ja nurmikolla:) Välillä noudettiin palloa ojasta, sitten seikkailtiin mustikkapuskissa, juotiin lintujen juoma-altaasta, köllöteltiin nurmella. Mielestäni varsinaista koiran elämää, kun illalla pääsivät vielä uimaan:) Niin kuin alhaalla keskimmäisestä kuvasta vähän näkee, niin nurtsilla taisi olla aika ihanan vilpoisaa, kun tuolla lailla neiti kiehnäsi ja loikoili.

Olen tässä viikkojen aikana yrittänyt saada pikkuneidistä edes yhtä onnistunutta makuulla olo kuvaa, mutta neidin vauhti on tuottanut pieniä vaikeuksia. Nyt kuitenkin oli selvästi sopiva hetki, kun neiti oli vähän saanut purkaa energiaa veikan kanssa:) Ensimmäinen onnistunut kuva siis! Ja Johannalle tiedoksi; neiti on tainnut kielen periä iskältään:) Vielä ei kunnon kielikuvaa ole, mutta sellainen on tarkoituksena vielä napata!

Olen myös huomannut, että blogin kuvasaldo on ollut aika Sinna-painotteinen, joten pistetään nyt tasapuolisuuden merkeissä yks kuvakokoelma meidän viisvuotiaasta opetusmestarista:) Toista tän kaltasta työmotivaatiolla varustettua tolleria saa kyllä hakea!

Illalla olisi tarkoitus mennä pikkutreeni kivikkoon tekemään, kun ilmat vähän viilenevät. Katsotaan mitä eläinlääkäristä sanotaan ja toimitaan ohjeiden mukaan. Sinna kun niin kovasti tahtoisi mennä aksaamaan ja taitaa tuo vanhempikin aksakaveri tahtoa kentälle melkein viikon tauol jälkeen:)

♥ - Iina ja koirukset

Lepopäiviä ja osteopatiaa

Torstaina käytiin Nikin kanssa ensimmäistä kertaa osteopaatilla. Johanna oli hyvin osaava osteopaatti ja varasimmekin uuden ajan "tarkistuskäynniksi" elokuulle. Ollaan kyllä siis käyty hierojalla ja fyssarilla, mutta osteopatia oli mulle itsellenikin lähes tuntematon juttu. Fyssarilla käytiin siis kerran joskus ehkä puoli vuotta sitten, mutta tämä fyssari ei ihan ollut meidän tyyppinen.. Antoi venytyksiä, muttei opastanut alkuunkaan miten niitä tekisin. Onneksi meillä eräs tuttu on fyssarina, joten hän sitten auttoi mua jumppaamisen alkuun:)

Osteopatia oli ainakin nyt jälkeen päin ajateltuna fyssarin ja hierojan välimuoto. Koira käytiin läpi ja avattiin jumeja, joita oli jonkin verran. Nikillä vasen lapa oli melko kireä ja sitä hoidettiin pitkään. Tassut oli ok, samoin yläselkä. Niskassa pientä kireyttä tokon vuoksi, mutta muuten etupää ok. lanne ja alaselkä oli parempi, muttta pientä kireyttä edelleen. Sm-kisojen korkeat rimat (65cm) saattoivat myös aiheuttaa kireyttä, sillä Niki joutui ponnistamaan paljon korkeammalle, kuin esim (55-60cm) rimojen kanssa. Käynnin jälkeen suositeltiin lepoa, sillä hoito saattaisi väsyttää koiraa. Niki oli väsynyt sen yhden päivän ja seuraavana päivänä oli jo täynnä virtaa:) Vähän pidempää aksataukoa suositeltiin (enemmän kuin 3 päivää, koska hoidosta saattaa tulla kipeäksi) Tänään oltaisiin kuitenkin menossa treenamaan, mutta tänään aksaillaan vain vauhtimimmin kanssa:)

Sintturallan kanssa on siis aloitettu kontaktien tekeminen. Ensinhän aloitettiin ihan naksuttimen opettamisella, jonka jälkeen siirryttiin targettiin. Sinna ei kuitenkaan hiffannut targetin ideaa, vaan oli vieressä katseluoppilaana, kun tein laatikolla Nikin kanssa. Muutaman toiston jälkeen pikkuneidin takajalat löytyi vihdoin oikeaan osoitteeseen ja nenu hakeutua maata kohden. Tiedä sitten, kuinka oikein on käyttää kokenutta aksailijaa opetusmestarina, mutta meillä tämä "mallinottaminen" ainakin toimi!

Vähän olen kieltämättä kyllä huolissani, sillä neidin syöminen on edelleen vaihtelevaa. Välilla ruoka maistuu ja välillä ei. Kahden päivän ruokailuista siirryttiin kolmeen ja pienennettii määrää ja toistaiseksi ruoka on maistunut paremmin:) Paino oli 100g vaa'an mukaan pudonnut, mutta vaa'atkin voi lukemansa kanssa heitellä. Painoa kuitenkin pitäisi tulla lisää, kun viikkoja tulee enemmän mittariin.

Ollaan siis Sintturan kanssa otettu tavaksi, että lähes joka perjantai käytäisiin autoajelulla Itiksen musti&mirrissä. Siellä myös ensi sunnuntaina olevat pentupainit houkuttelevat, joten ensi sunnuntaina varmaan suunnataan myös vähän painimaan muiden pentujen kanssa:)

Me käytiin Nikin kanssa siis koko viime kausi Agility akatemialla opiskelemassa, miten agilityä kuuluisi tehdä ja lähdettiinkin jokaisen treenin jälkeen aina jonkun uuden neuvon kanssa. Nyt kuitenkin, kun on kaksi potentiaalista ehdokasta akatemialle opiskeluun. Kotipuolesta tulee rahoitus kuitenkin vain toisen koiran opiskeluihin. Vaikea kysymys kuuluukin, menenkö Sinnan vai Nikin kanssa akatemialle? Kummalle on enemmän annettavaa ja kummalle siitä enemmän hyötyä? Oma tämän hetkinen ajatus olisi, että ensin mentäis Nikin kanssa ja treenailisin itse Sinnan kanssa (irtoomista, babyrengasta ja keppejä leveällä kujalla, sekä tietysti laatikolla kontakteja) vai Nikin kanssa vain menenkö vain Sinnan kanssa suoraan ja treenaillaan Nikin kanssa vain omatoimiryhmässä? Tässäpä pulma. Ja harvinaisen vaikea sellainen.

Villi ja vapaa

Alunperin aamulla oli tarkoitus mennä vähän treenailemaan kivikkoon koirien kanssa. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun matkalla alkoi vettä satamaan. Kotimatkalla sade kuitenkin loppui, ja päästettiin koirat pellolle juoksemaan. Voi sitä riemun määrää, kun saa telmiä vapaana ja jahdata toisiaan vuoron perään:) "Turha autolenkki" oli hyvää siedätystä Sinnan autopahoinvoinnille. Nykyään tilanne on parantunut siihen pisteeseen, että vain kuolataan melko runsaasti, mutta oksentelut on toistaiseksi jäänyt niihin muutamiin kertoihin! Ehkä kuolaaminenkin vähenee, kun ikää ja kokemusta tulee autoilusta lisää.

Vaikka, ei olisi muutama kuukausi sitten välttämättä uskonut, mutta Sinna ja Niki ovat parhaat kaverukset nykyään. Leikitään yhdessä monta kertaa päivässä, ei tapella ruuasta tai huomista, mutta samalla pidetään huoli omista "tärkeistä" tavaroista, kun Nikillä esim. tissikumi ja Sinnalla narullinen pallo. Kotona kuitenkin nukutaan vierekkäin, revitään samaa lelua ja juostaan rallia ympäri taloa. Yhteiselo lähtenyt siis hyvin käyntiin ja uskon, että vuosien mittaan näistä kaveruksista tulee erottomattomat:)

Illalla olisi tarkoitus mennä vähän treenailemaan kentälle, josko olisi parempi sää. Vaikka, raskas viikonloppu Nikillä painaakin mittarissa, ajateltiin käydä muutama pätkä ottamassa ja sitten loppuviikko torstaihin asti vapaata. Sinnankin pitää päästä tekemään, kun viikonlopun aikana tapasi vain liki 100 koiraa ja leikki ties kuinka monen erirotuisen pennun kanssa. Rotujen joukkoon mahtui monenikäisiä lajitovereita, kelpieitä, shelttejä, kooikerkerhondjeita, cavaliereita, belkkareita ja vaikka kuinka monia muitakin rotuja. Hyvä sosialistamista edistävä viikonloppu siis :)

Viikot kun on vierähtänyt, niin todella huomaa, miten mustalle neidille on kasvanut jalat pikkuinen söpöliini alkaa muistuttamaan isoa koiraa:) Ajattelinkin pistää ihan itseänikin varten Sinnan painokehityksen näkyviin, että tiedän vähän, mihin neidin syömä ruoka oikein menee:)

Sm-kisat takana!

Koko viikonloppu vierähti siis Kirkkonummella agilityn sm-kisoissa, johon osallistuttiin ensimmäistä kertaa Nikin kanssa. Voi sitä jännistyksen määrään ennen rataa.. "Lähtökarsinassa" jännitti niin, että meinas yhdessä vaiheessa lähteä tajua. Mutta, kaikkemme annettiin ja vaikka, ekana lähdettiin silti sain pään pysymään kasassa sekä itsellä, että koiralla. Radalta tuloksena kymppi (kosketus virhe, joka tuli kun väistin, ettei koira tule jaloille ja sitten väärästä rytmityksestä rima) Tyytyväinen olen, sillä tuloksemme ja meidän joukkueessa tällä kertaa ainoaksi:) Sinnalle tarttui myös mukaan berralta pinkkisävyinen retuutusremmi.

Radalla kaikki, mikä on vuoden varrella ollut ongelma, meni mallikkaasti! Kaikki ylös-sekä alasmenot koski, kepit ja pysyi lähdössä paikallaan ja tuli luvan kanssa:) Ekoiksi sm-kisoiksi meni siis yli odotusten:) Kun ottaa huomioon paineen ja jännityksen määrän, suuren ihmisjoukon ympärillä! Nyt ahkerasti keräämään nollia ens vuoden sm-kisoja varten!!

Leikkikavereita ja jänskäilyjä

Käytiin tossa muutama päivä sitten leikkimässä Cherry-nimisen gööttipennun luona (äidin kaverilla siis) Cherryn kaverina oleva Stella osallistui myös leikkiin ja pian pihaa ympäri juoksikin koipeliini bc ja kaksi tappijalkaista:) Sinnan mielestä just tälläset autoilu reissut on parhaita, kun pääsee leikkimään vapaana 8) Autoilua ollaan siis harjoteltu ja pahoinvointi on vähentynyt! En muista milloin viimeksi se olisi oksentanut, mutta kuolaa välillä melko paljon. Eteen päin kuitenkin ollaan menty, sillä neiti menee "omalle paikalleen" (etupenkille häkkiin) aivan omin avuin ja tulee sieltä myös itse pois! ( ennen joutui nostamaan ja ottamaan häkistä, omatoimisuutta tähän siis tullut!!)

Viikko sitten maanantaina saatin siis nauttia Teemu Linnan opeista kivikossa. Me treenaillaan siis Nikin kanssa omatoimiryhmässä ainakin kevät kausi ja katsotaan sitten syksyllä, minne meidät tiemme vie. Treeninä toimi siis myös eilen tämä sama rata (halutttiin kaikki harjoitella saatuja oppeja vielä syvemmin)

(RATA TULEE KUVANA MYÖHEMMIN, KUN BLOGGER SUOSTUU YHTEISTYÖHÖN)

Eilen tehtiin itsenäisenä treeninä siis tuo "mustat ympyrät" (kohta 3.), jota kerettiin jo aloittamaan, mutta ei saatu treenistä ihan kaikkea irti, kun Niki alkoi olemaan jo väsynyt. Nostettiin rimat 3,5,6,8, jotta saataisiin treeniä sm-korkeuksista :)

Suoritin radan ottamalla vastaan kolmannen esteen takaa. leikkasin takaa hypyille 6,8 ja 10 sekä putkelle 12. Sujui meiltä hyvin. Tehtiin sama rata myös valssaten ja sekin yllätyksekseni onnistui. Sain ajoitettua valssit hyvin ja liikuin tarpeeksi reippaasti. Hyvillä fiiliksillä siis mennään :) Huomenna käydään vähän ottamassa tuntumaa Tattarisuon hallin pohjaan ja loppuviikko mennäänkin rennolla lenkkeilyllä :)

-Iina ja koirat

Helteinen uintiretki

Huh hellettä tosiaan... Nytkin kello vähän vaille kahdeksan ja mittarissa edelleen yli +26 astetta varjossa.. Hiostavan tuskaista, onneksi meidän pitkäkarvaisin koirus (Niki) rakastaa uimista. Sinnahan jää lyhyt karvaiseksi, joten sillä tuskin koskaan hirveän kuuma olemaankaan. Mutta, juuri tän lyhyen karvan ja trikkivärityksen vuoksi, olen monesti päässyt vastaamaan kysymykseen, että minkä rotuinen pikku neiti mahtaa olla. Itsehän totta kai nään, että ihan selkeä työlinjainen bortsuhan se siinä, mutta näköjään kaikki ei tunnista ;)

Viikkojen aikana on muodostunut pikkuneidille myös pikkuinen "syömisongelma" normaali eukanuban lammas&riisi nappula ei tahdo maistua, ei sitten millään. Aina pitäisi olla jauhelihaa tai piimää mukana. Käytiin sitten Petenkoiratarvikkeessa hiukan shoppailemassa ja päätettiin kokeilla 3,5kg eukanuban kanalla, että jos sitä laittaisi puolet ja sitten lammas&riisiä puolet, niin josko sitten maistuisi neidille paremmin. Mukaanhan tarttui tietysti muutakin, kun vain ruokaa. Pari uutta lelua ja nameja sekä uusi suurempi panta ja siihen sopiva pidempi remmi :)

Hellettä kun on jokaiselle päivälle riittänyt, päätettiin viedä sunnuntaina Niki ja Sinna ensimmäistä kertaa uimaan tänä kesänä. Nikillehän uiminen ei eka kerta ollut, se luultavimmin asuisi järvessä, jos sille siihen luvan antaisi. Sinnalle järvellä käyminenkin oli eka kerta, joten vähän jännättiin, että mitä neiti mahtaa vedestä sanoa.

 Pienen suostuttelun jälkeen, kun saatiin Sinna jalkansa veteen kastamaan, niin neiti kiinnostui Nikille heitetyistä vesileluista ja päätti ilmeisesti lähteä itse uimaan myös lelujen perään. Pieni vedessä pulahdus kuitenkin riitti neidille ja sen jälkeen ei vedessä enää pyöritti. Sinnan mielestä oli paljon kivempaa retuuttaa Nikin vesileluja rannalla, kun kahlata vedessä.