Lepopäiviä ja osteopatiaa

Torstaina käytiin Nikin kanssa ensimmäistä kertaa osteopaatilla. Johanna oli hyvin osaava osteopaatti ja varasimmekin uuden ajan "tarkistuskäynniksi" elokuulle. Ollaan kyllä siis käyty hierojalla ja fyssarilla, mutta osteopatia oli mulle itsellenikin lähes tuntematon juttu. Fyssarilla käytiin siis kerran joskus ehkä puoli vuotta sitten, mutta tämä fyssari ei ihan ollut meidän tyyppinen.. Antoi venytyksiä, muttei opastanut alkuunkaan miten niitä tekisin. Onneksi meillä eräs tuttu on fyssarina, joten hän sitten auttoi mua jumppaamisen alkuun:)

Osteopatia oli ainakin nyt jälkeen päin ajateltuna fyssarin ja hierojan välimuoto. Koira käytiin läpi ja avattiin jumeja, joita oli jonkin verran. Nikillä vasen lapa oli melko kireä ja sitä hoidettiin pitkään. Tassut oli ok, samoin yläselkä. Niskassa pientä kireyttä tokon vuoksi, mutta muuten etupää ok. lanne ja alaselkä oli parempi, muttta pientä kireyttä edelleen. Sm-kisojen korkeat rimat (65cm) saattoivat myös aiheuttaa kireyttä, sillä Niki joutui ponnistamaan paljon korkeammalle, kuin esim (55-60cm) rimojen kanssa. Käynnin jälkeen suositeltiin lepoa, sillä hoito saattaisi väsyttää koiraa. Niki oli väsynyt sen yhden päivän ja seuraavana päivänä oli jo täynnä virtaa:) Vähän pidempää aksataukoa suositeltiin (enemmän kuin 3 päivää, koska hoidosta saattaa tulla kipeäksi) Tänään oltaisiin kuitenkin menossa treenamaan, mutta tänään aksaillaan vain vauhtimimmin kanssa:)

Sintturallan kanssa on siis aloitettu kontaktien tekeminen. Ensinhän aloitettiin ihan naksuttimen opettamisella, jonka jälkeen siirryttiin targettiin. Sinna ei kuitenkaan hiffannut targetin ideaa, vaan oli vieressä katseluoppilaana, kun tein laatikolla Nikin kanssa. Muutaman toiston jälkeen pikkuneidin takajalat löytyi vihdoin oikeaan osoitteeseen ja nenu hakeutua maata kohden. Tiedä sitten, kuinka oikein on käyttää kokenutta aksailijaa opetusmestarina, mutta meillä tämä "mallinottaminen" ainakin toimi!

Vähän olen kieltämättä kyllä huolissani, sillä neidin syöminen on edelleen vaihtelevaa. Välilla ruoka maistuu ja välillä ei. Kahden päivän ruokailuista siirryttiin kolmeen ja pienennettii määrää ja toistaiseksi ruoka on maistunut paremmin:) Paino oli 100g vaa'an mukaan pudonnut, mutta vaa'atkin voi lukemansa kanssa heitellä. Painoa kuitenkin pitäisi tulla lisää, kun viikkoja tulee enemmän mittariin.

Ollaan siis Sintturan kanssa otettu tavaksi, että lähes joka perjantai käytäisiin autoajelulla Itiksen musti&mirrissä. Siellä myös ensi sunnuntaina olevat pentupainit houkuttelevat, joten ensi sunnuntaina varmaan suunnataan myös vähän painimaan muiden pentujen kanssa:)

Me käytiin Nikin kanssa siis koko viime kausi Agility akatemialla opiskelemassa, miten agilityä kuuluisi tehdä ja lähdettiinkin jokaisen treenin jälkeen aina jonkun uuden neuvon kanssa. Nyt kuitenkin, kun on kaksi potentiaalista ehdokasta akatemialle opiskeluun. Kotipuolesta tulee rahoitus kuitenkin vain toisen koiran opiskeluihin. Vaikea kysymys kuuluukin, menenkö Sinnan vai Nikin kanssa akatemialle? Kummalle on enemmän annettavaa ja kummalle siitä enemmän hyötyä? Oma tämän hetkinen ajatus olisi, että ensin mentäis Nikin kanssa ja treenailisin itse Sinnan kanssa (irtoomista, babyrengasta ja keppejä leveällä kujalla, sekä tietysti laatikolla kontakteja) vai Nikin kanssa vain menenkö vain Sinnan kanssa suoraan ja treenaillaan Nikin kanssa vain omatoimiryhmässä? Tässäpä pulma. Ja harvinaisen vaikea sellainen.