Muutoksia ja taukoa

Paljon pohdittavaa ja kerrottavaa. Onneksi tänään on vapaapäivä ja pystyn kunnolla kertomaan meidän kuulumisista ja mitä meille on tässä viikkojen varrella tapahtunut ja mitä havaintoja on tullut tehtyä.

Ollaan siis Niinun opissa treenailtu nyt muutaman kerran Olarinluomassa. Heti muutaman treenikerran jälkeen tuli puheeksi Nikin jaksaminen. Se teki todella hyvällä vauhdilla alussa, mutta muutaman toiston jälkeen vauhti tippui radikaalisti alle puoleen. Se oli tosiaan väsynyt. Ensimmäinen kysymys tietenkin on, että onko koira jumissa. Edellisellä viikolla oltiin oltu osteopaatilla, joten ei pitäisi olla jumissa ja lämpättiinkin huolella, niinkuin tavallisestikkin ennen treeniä se min. 20 min reipasta kävelyä/pientä hölkkää.

Seuraavana mieleen tuli Nikin fyysinen kunto. Ja tässä saattoi löytyä yksi vaikuttava tekijä. Nikiä laihdutettiin viime kevään/kesän aikana 2,5kg, mikä on huomattava pudotus vähän yli 20kg painavalle koiralle. Suurin muutos tehtiin ruokailun kanssa, joka vaihdettiin kastroitujen medium-kokoisten koirien ruokaan ja annoskoko pienennettiin puoleen. Lisäksi lenkkeilyä lisättiin huomattavasti- ehkä jopa liikaakin.

Pohdittiin asiaa ja ryhdyttiin sanoista tekoihin. Light-ruoka, jota oltiin syötetty melkein vuoden, vaihdettiin normaaliin nappulaan, jossa on siis normaali rasvanmäärä. Ruokamäärä myös nostettiin normaaliin annoskokoon. Lisäksi Nikin kanssa aloitettiin pyöräily, kun säät sen vielä sallivat. Lepopäiviä muutama päivä viikkoon, niin hyvä tästä tulee. Eli energiapitoisempaa ruokaa (mukana aina lihaa), palautusjuoma treenin jälkeen, kuntoa kasvattavaa liikuntaa (juoksulenkki/pyöräily tällä hetkellä) ja lepopäiviä riittävän usein. Tuloksia näkyi jo, joten taidettiin osua oikeaan!

Sitten lisää pohdintaa, mutta tällä kertaa oman pääkopan sisällä tapahtuvista ajatuksista. Nimittäin kisoissa oleva mielentilani. Viime kisoissamme, mistä tuloksina 10 nollatulos, 5 ja 5. ( 5x agiltyrata 5x hyppyrata sis. tuplanollan) Sain ensimmäisen suullisen varoituksen käytöksestäni koiraa kohtaan startissa. Niki siis yritti varastaa ja suoranaisesti karjaisin omasta jännityksestäni, että maahan ja nappasin hiukan noutajan niskanahasta kiinni. Nikiä ei taatusti sattunut, mutta ei tämä tietenkään kivalta näyttänyt. Olen  5-vuoden yhteisen taipaleemme aikana oppinut, että meidän tollerin kanssa ei auta silkkihanskojen kanssa lässytys ja välillä joutuu olemaan vähän turhankin ankara, että käskyt menee perille. Mielestäni voin koiralle kertoa, että hän kiellosta huolimatta toimii vääriin ja ottaa tästä "niskanahasta" kiinni, jos käskyt eivät kiihkeälle ja kuumalle koiralle mene perille. Tekoni tarkoituksena oli siis "hei etsä kuullu, ihan oikeasti tarkoitan, että et ole karkaamassa" ja se toimi. Tosin siitä seurasi tuomarilta suullinen huomautus.

Pohdin seuraavan rataantutustumisen lähtöä ja lähtökäyttäytymistäni. Hengitin syvään ja harjoittelin, miten lähdössä toimisin ja tein ratkaisuja, jos ongelmia ilmenisi. Me mentiin starttiin ja Niki kiehui kuin perunakattila. Tuo varoitushan oli viimeiseni, toista en tule enää ikinä ottamaan. Tiedän mikä on raja ja sitä en meinaa enää ylittää. Nikihän pysyi parhaiten viimeisessä startissa. Käsky vaihdettiin "maahan"-sanasta "paikkaan". Kerran se nousi, mutta kävin tyynen rauhallisesti laittamassa takaisin. Ja odotti kiltisti lupaani. Jes. Vaikka, jäikin omasta "huonosta käytöksestä" pahamaku suuhun, silti en missään vaiheessa toiminut mielestäni koiraa kohtaan vääriin. Olin ankara, jonkun mielestä ehkä liian, mutta se on hänen mielipiteensä. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa, vaan muistuttaa, et hei sä et voi tulla pois sieltä, jossen mä ole antanut sulle lupaa.

Nyt siis. Omat hermot kasaan ja sisäinen rauhallisuus hermoilemisen tilalle. Me taukoillaan tollereiden mestiksiin asti. Ehkä saatetaan mahd. epiksiin mennä kokeilemaan, paljonko kiehuttaa, mutta nyt on tauon paikka. Arvokisatulokset kasassa lukuunottamatta voittonollaa, joten voidaan hyvin leipäillä ja lepuutta hermoja. Startteihin rauhallisuus ja varmuus. Meidän tulevan kauden tavoitteet.
 Nyt on aikaa painella metsässä, mikä onkin näiden kaverusten lempipuuhaa:) Arvatkaas minne me suunnataan, kun muut viettäää viikonlopun kisakentillä? Me mennään patikoimaan metsään.
 -Iina ja koirat