Syksy tullut on

Pieni päivitystauko on ollut, sillä toinen tämän talouden koneista sanoi itsensä irti, eikä suostunut käynnistymään. Onneksi valokuvat, joita on kuluneiden viikkojen aikana otettu, niin olivat tallessa muistikortilla. Vilskettä ja hulinaa on riittänyt, mutta on meillä ollut superkivaakin!

Viime sunnuntaina saatiin siis ensimmäisen kerran kuvamateriaalia meidän toilailuista dobon parissa. Enää ei äidille kuulopuheet pikkuneidin keskittymisestä riittäneet, ja tuli itse paikan päälle katsomaan, miten meillä yhteistyö siellä pelasi. Neiti toimi mielettömän hienosti ja reippaasti ja teki kaiken, aivan kuten edelliselläkin kerralla. Mikään ei jänskättänyt/ollut ylitsepääsemätöntä.  Kaikkea lähti yrittämään ja tunnin mittaan huomattiinkin, että suurin ongelma  on saada neiti pallon päältä alas.. Mut, kun Sinnan mielestä se on niin kovin hauskaa puuhaa, ettei malta tulla alas. (Sitä sai siis ihan vaatimalla vaatia sieltä pois!).

Sehän näyttää ihan lajinomaiselta eikös vain? Neiti on vilautellut oikein päteviä suorituksia dobonkin parissa. On se vaan niin magee. Tollanen työmoottori ja valmis tekemään mitä vaan...

Maanantaina me pidettiin vapaata, sillä Nikille oli varattu osteopaatti. Me oltiin jumppailtu muutamia kertoja edelliskerran jälkeen, mutta aina olis voinu tietysti enemmän. Herra kuitenkin hyvässä kunnossa, pientä jäykkyyttä lavassa ja kyljissä (saattoi hyvinkin johtua edellispäivän kisoista, joissa rimat 65cm), mutta takapää hyvässä kunnossa, joka oli edelliskerralla siis ollut jumissa. Seuraava kerta otettiin jouluntienoille.

Kuvassa poseeraa siis Sinnan iskä "Tauno", joka on todellinen laitumien kingi.

Tiistaina suunnattiin Sinnan kanssa kuonot kohti laitumia ja lähdettiin lampaille syttymään Sinnan iskän mestoille. Iskä (alan konkari), antoi tyttärelleen hieman ohjeita ennen neidin omaa suoritusta. Parannettavaa kuulemma jäi, mutta suunta oli parempaan päin.
"Täl kerral lampaat oli superkivoja ja mua ei oikeesti jännittäny enää niin paljoo ku viimeks T. Sinna"

Keskiviikkona suunnattiin Nikin kanssa Olariin Niinu Linnan koulutukseen, jossa ollaan nyt  5 kertaa käyty haistelemassa fiiliksiä. Tosi kivaa on ollut ja mielettömän hyviä neuvoja on tullut! Mäkin pikku hiljaa opin ne niistot ohjaamaan ja vähän varmuutta muutenkin omaan tekemiseen. Niin, ja ne ajotukset ja rytmitykset. Ehkä nekin tulee ajan kanssa. Treeneissä tehtiin kuitenkin tärkee havainto. Niki alko väsymään muutaman toiston jälkeen ja vauhti tippu 1/3 kokovauhdista. Päädyttiin sitten sellaseen lopputulokseen, että viime kesän laihdutusprosessi (huomattavat 2,5kg) niin niiden mukana on karissut myös lihasta, joka taas on huonompi homma.  Maanantaina alkaakin uudet tuulet puhaltamaan, sillä sekä kunnon kohotuksen lisäksi myös ruokailua muutetaan. Herran tämän hetkinen Eukanuba light-ruoka (tarkoitettu kastroiduille) on liian vähän energiapitoista, että näin paljon harrastava koira, saisi siitä tarpeekseen, vaikka ruuan mukana tuleekin Sinnan myötä liha-ja kasvipakasteita. Eli meillä seuraavien viikkojen ohjelmassa kunnon kohotus. Ravilenkkiä, joka pyörällä tai juosten, lepopäiviä väliin ja ruokailuihin muutokset. (Tilalle energiapitoisempaa ruokaa, ja jotta mahd. lihominen estettäisiin, liikuntaa tarvittaessa lisätään) Hyvältä kuulostaa, itsekkin pääsee peruskuntoa vahvistamaan, kun on motivaatio ja tavoite! :)

Onks mun ihan pakko pitää tätä just nyt? Kaikki näkee ja tää on noloo... Mä käytän tätä vast sit ku on pakko!!

Seuramme puolesta järjestettiin kimppatilaus pomppa-yritykselle. Meillä parhaaksi talvitakiksi osoittautunut pomppa-takki on ollut kovassa käytöss talven kylmillä pakkasilla. Tilaukseen lähti siis pikkuneidille myös oma toppapomppa, kun neiti sattuu tuollainen lyhytkarvainen ruipelo olemaan. Väriksi jotain piristävää ja mikäs sen parempi väri, kun keltainen :) Kuvan perusteella takki ei Sinnan mielestä ollut yhtään niin siistijuttu, kun miltä se Iinan suusta ehkä kuulostaa.

Myös muita ostoksia on tullut tehtyä. Paimennusta varten "poikien värinen"-liina, joka hieman raskas, mutta toimii. Myös mm. jäljen tekoon pellolla osoittautunut toimivaksi. Niin, ja sitten vähän noita leluja, kun ei niitä enää oikein ole. Talossa joka a) asuu ticolourhiiri tai jokin muu jyrsijä b) kaupan lelut ei ole bordercollien kestäviä tai c) Sinnan mielestä 5v vanhat lelut on liian vanhoja ja meidän leluvarastot kaipaa päivitystä. Oikea vastaus, kaikki.