Muutoksia ja taukoa

Paljon pohdittavaa ja kerrottavaa. Onneksi tänään on vapaapäivä ja pystyn kunnolla kertomaan meidän kuulumisista ja mitä meille on tässä viikkojen varrella tapahtunut ja mitä havaintoja on tullut tehtyä.

Ollaan siis Niinun opissa treenailtu nyt muutaman kerran Olarinluomassa. Heti muutaman treenikerran jälkeen tuli puheeksi Nikin jaksaminen. Se teki todella hyvällä vauhdilla alussa, mutta muutaman toiston jälkeen vauhti tippui radikaalisti alle puoleen. Se oli tosiaan väsynyt. Ensimmäinen kysymys tietenkin on, että onko koira jumissa. Edellisellä viikolla oltiin oltu osteopaatilla, joten ei pitäisi olla jumissa ja lämpättiinkin huolella, niinkuin tavallisestikkin ennen treeniä se min. 20 min reipasta kävelyä/pientä hölkkää.

Seuraavana mieleen tuli Nikin fyysinen kunto. Ja tässä saattoi löytyä yksi vaikuttava tekijä. Nikiä laihdutettiin viime kevään/kesän aikana 2,5kg, mikä on huomattava pudotus vähän yli 20kg painavalle koiralle. Suurin muutos tehtiin ruokailun kanssa, joka vaihdettiin kastroitujen medium-kokoisten koirien ruokaan ja annoskoko pienennettiin puoleen. Lisäksi lenkkeilyä lisättiin huomattavasti- ehkä jopa liikaakin.

Pohdittiin asiaa ja ryhdyttiin sanoista tekoihin. Light-ruoka, jota oltiin syötetty melkein vuoden, vaihdettiin normaaliin nappulaan, jossa on siis normaali rasvanmäärä. Ruokamäärä myös nostettiin normaaliin annoskokoon. Lisäksi Nikin kanssa aloitettiin pyöräily, kun säät sen vielä sallivat. Lepopäiviä muutama päivä viikkoon, niin hyvä tästä tulee. Eli energiapitoisempaa ruokaa (mukana aina lihaa), palautusjuoma treenin jälkeen, kuntoa kasvattavaa liikuntaa (juoksulenkki/pyöräily tällä hetkellä) ja lepopäiviä riittävän usein. Tuloksia näkyi jo, joten taidettiin osua oikeaan!

Sitten lisää pohdintaa, mutta tällä kertaa oman pääkopan sisällä tapahtuvista ajatuksista. Nimittäin kisoissa oleva mielentilani. Viime kisoissamme, mistä tuloksina 10 nollatulos, 5 ja 5. ( 5x agiltyrata 5x hyppyrata sis. tuplanollan) Sain ensimmäisen suullisen varoituksen käytöksestäni koiraa kohtaan startissa. Niki siis yritti varastaa ja suoranaisesti karjaisin omasta jännityksestäni, että maahan ja nappasin hiukan noutajan niskanahasta kiinni. Nikiä ei taatusti sattunut, mutta ei tämä tietenkään kivalta näyttänyt. Olen  5-vuoden yhteisen taipaleemme aikana oppinut, että meidän tollerin kanssa ei auta silkkihanskojen kanssa lässytys ja välillä joutuu olemaan vähän turhankin ankara, että käskyt menee perille. Mielestäni voin koiralle kertoa, että hän kiellosta huolimatta toimii vääriin ja ottaa tästä "niskanahasta" kiinni, jos käskyt eivät kiihkeälle ja kuumalle koiralle mene perille. Tekoni tarkoituksena oli siis "hei etsä kuullu, ihan oikeasti tarkoitan, että et ole karkaamassa" ja se toimi. Tosin siitä seurasi tuomarilta suullinen huomautus.

Pohdin seuraavan rataantutustumisen lähtöä ja lähtökäyttäytymistäni. Hengitin syvään ja harjoittelin, miten lähdössä toimisin ja tein ratkaisuja, jos ongelmia ilmenisi. Me mentiin starttiin ja Niki kiehui kuin perunakattila. Tuo varoitushan oli viimeiseni, toista en tule enää ikinä ottamaan. Tiedän mikä on raja ja sitä en meinaa enää ylittää. Nikihän pysyi parhaiten viimeisessä startissa. Käsky vaihdettiin "maahan"-sanasta "paikkaan". Kerran se nousi, mutta kävin tyynen rauhallisesti laittamassa takaisin. Ja odotti kiltisti lupaani. Jes. Vaikka, jäikin omasta "huonosta käytöksestä" pahamaku suuhun, silti en missään vaiheessa toiminut mielestäni koiraa kohtaan vääriin. Olin ankara, jonkun mielestä ehkä liian, mutta se on hänen mielipiteensä. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa, vaan muistuttaa, et hei sä et voi tulla pois sieltä, jossen mä ole antanut sulle lupaa.

Nyt siis. Omat hermot kasaan ja sisäinen rauhallisuus hermoilemisen tilalle. Me taukoillaan tollereiden mestiksiin asti. Ehkä saatetaan mahd. epiksiin mennä kokeilemaan, paljonko kiehuttaa, mutta nyt on tauon paikka. Arvokisatulokset kasassa lukuunottamatta voittonollaa, joten voidaan hyvin leipäillä ja lepuutta hermoja. Startteihin rauhallisuus ja varmuus. Meidän tulevan kauden tavoitteet.
 Nyt on aikaa painella metsässä, mikä onkin näiden kaverusten lempipuuhaa:) Arvatkaas minne me suunnataan, kun muut viettäää viikonlopun kisakentillä? Me mennään patikoimaan metsään.
 -Iina ja koirat

Syksy tullut on

Pieni päivitystauko on ollut, sillä toinen tämän talouden koneista sanoi itsensä irti, eikä suostunut käynnistymään. Onneksi valokuvat, joita on kuluneiden viikkojen aikana otettu, niin olivat tallessa muistikortilla. Vilskettä ja hulinaa on riittänyt, mutta on meillä ollut superkivaakin!

Viime sunnuntaina saatiin siis ensimmäisen kerran kuvamateriaalia meidän toilailuista dobon parissa. Enää ei äidille kuulopuheet pikkuneidin keskittymisestä riittäneet, ja tuli itse paikan päälle katsomaan, miten meillä yhteistyö siellä pelasi. Neiti toimi mielettömän hienosti ja reippaasti ja teki kaiken, aivan kuten edelliselläkin kerralla. Mikään ei jänskättänyt/ollut ylitsepääsemätöntä.  Kaikkea lähti yrittämään ja tunnin mittaan huomattiinkin, että suurin ongelma  on saada neiti pallon päältä alas.. Mut, kun Sinnan mielestä se on niin kovin hauskaa puuhaa, ettei malta tulla alas. (Sitä sai siis ihan vaatimalla vaatia sieltä pois!).

Sehän näyttää ihan lajinomaiselta eikös vain? Neiti on vilautellut oikein päteviä suorituksia dobonkin parissa. On se vaan niin magee. Tollanen työmoottori ja valmis tekemään mitä vaan...

Maanantaina me pidettiin vapaata, sillä Nikille oli varattu osteopaatti. Me oltiin jumppailtu muutamia kertoja edelliskerran jälkeen, mutta aina olis voinu tietysti enemmän. Herra kuitenkin hyvässä kunnossa, pientä jäykkyyttä lavassa ja kyljissä (saattoi hyvinkin johtua edellispäivän kisoista, joissa rimat 65cm), mutta takapää hyvässä kunnossa, joka oli edelliskerralla siis ollut jumissa. Seuraava kerta otettiin jouluntienoille.

Kuvassa poseeraa siis Sinnan iskä "Tauno", joka on todellinen laitumien kingi.

Tiistaina suunnattiin Sinnan kanssa kuonot kohti laitumia ja lähdettiin lampaille syttymään Sinnan iskän mestoille. Iskä (alan konkari), antoi tyttärelleen hieman ohjeita ennen neidin omaa suoritusta. Parannettavaa kuulemma jäi, mutta suunta oli parempaan päin.
"Täl kerral lampaat oli superkivoja ja mua ei oikeesti jännittäny enää niin paljoo ku viimeks T. Sinna"

Keskiviikkona suunnattiin Nikin kanssa Olariin Niinu Linnan koulutukseen, jossa ollaan nyt  5 kertaa käyty haistelemassa fiiliksiä. Tosi kivaa on ollut ja mielettömän hyviä neuvoja on tullut! Mäkin pikku hiljaa opin ne niistot ohjaamaan ja vähän varmuutta muutenkin omaan tekemiseen. Niin, ja ne ajotukset ja rytmitykset. Ehkä nekin tulee ajan kanssa. Treeneissä tehtiin kuitenkin tärkee havainto. Niki alko väsymään muutaman toiston jälkeen ja vauhti tippu 1/3 kokovauhdista. Päädyttiin sitten sellaseen lopputulokseen, että viime kesän laihdutusprosessi (huomattavat 2,5kg) niin niiden mukana on karissut myös lihasta, joka taas on huonompi homma.  Maanantaina alkaakin uudet tuulet puhaltamaan, sillä sekä kunnon kohotuksen lisäksi myös ruokailua muutetaan. Herran tämän hetkinen Eukanuba light-ruoka (tarkoitettu kastroiduille) on liian vähän energiapitoista, että näin paljon harrastava koira, saisi siitä tarpeekseen, vaikka ruuan mukana tuleekin Sinnan myötä liha-ja kasvipakasteita. Eli meillä seuraavien viikkojen ohjelmassa kunnon kohotus. Ravilenkkiä, joka pyörällä tai juosten, lepopäiviä väliin ja ruokailuihin muutokset. (Tilalle energiapitoisempaa ruokaa, ja jotta mahd. lihominen estettäisiin, liikuntaa tarvittaessa lisätään) Hyvältä kuulostaa, itsekkin pääsee peruskuntoa vahvistamaan, kun on motivaatio ja tavoite! :)

Onks mun ihan pakko pitää tätä just nyt? Kaikki näkee ja tää on noloo... Mä käytän tätä vast sit ku on pakko!!

Seuramme puolesta järjestettiin kimppatilaus pomppa-yritykselle. Meillä parhaaksi talvitakiksi osoittautunut pomppa-takki on ollut kovassa käytöss talven kylmillä pakkasilla. Tilaukseen lähti siis pikkuneidille myös oma toppapomppa, kun neiti sattuu tuollainen lyhytkarvainen ruipelo olemaan. Väriksi jotain piristävää ja mikäs sen parempi väri, kun keltainen :) Kuvan perusteella takki ei Sinnan mielestä ollut yhtään niin siistijuttu, kun miltä se Iinan suusta ehkä kuulostaa.

Myös muita ostoksia on tullut tehtyä. Paimennusta varten "poikien värinen"-liina, joka hieman raskas, mutta toimii. Myös mm. jäljen tekoon pellolla osoittautunut toimivaksi. Niin, ja sitten vähän noita leluja, kun ei niitä enää oikein ole. Talossa joka a) asuu ticolourhiiri tai jokin muu jyrsijä b) kaupan lelut ei ole bordercollien kestäviä tai c) Sinnan mielestä 5v vanhat lelut on liian vanhoja ja meidän leluvarastot kaipaa päivitystä. Oikea vastaus, kaikki.

Viimeinen nolla saavutettu

Joo, elikkäs käytiin viime viikonloppuna vähän purinalla humputtelemassa syyskaboissa. Ekalta radalta napsahti vitonen puomin ylösmenolta, (typerä minä, miks menin niin pitkältä hakemaan). Meillä siis noi ylösmenot rytmitetään niin, että "kisataan" ylösmenolle, jotta saadaan sopiva askellus ja herran tassut osuu siihen kontakti-alueeseen.

Tokalta radalta tuli meille sitten viimeinen sm-kisoja varten vaadittava nollatulos täyteen. Seitsemän nollaa siis, joista 5 on agilityradalta ja 2 hyppyradalta. Enää metsästetään sitä voittonollaa, jotta päästäis kokemaan mm-karsinnat Rovaniemellä. Mut, niissähän me ollaan jo konkareita, oltais toista vuotta peräkkäin:) Se siis asetettakoon tavoitteeksi tulevalle "kaudelle", jos sitä niin voi kutsua.

Kolmasrata olikin sitten kaikkea muuta, kuin agilityä - ainakin minun osaltani. Sähläsin minkä kerkesin ja olin joko koiran tiellä, tai sitten unohdin radan. Alku meni ihan hyvin, mutta loppua kohden tuli muistin kanssa pieniä ongelmia. Nollana kuitenkin päästiin maaliin, mutta käsiajan mukaan 1 sekuntti yliaikaa. Tämä siis meidän ehkä samalla historiallisin rata, koska ikinä ei ole tuntunut nollan jälkeen noin surkealta. Koira olis ansainnut niin paljon paremman ohjaajan - myönnettäköön, että hävettää oma räpellys. Ihan aiheesta toi tiukan etenemän mukaan tullut yliaika sitten tuli. Jossei ohjaa, niin ei sillon kuulu mitään nollaa saadakkaan.

Kisojen aikana käytiin sitten vähän shoppailemassa paikalla olleessa "putiikissa". Bongattiin kauan etsimämme tuote. Fitdog. Sain siis mm-karsintojen yhteydessä näytteitä kyseisestä aineesta, mutten silloin uskaltanut uutta ruveta kokeilemaan (taikauskoisuus....). Äiti päätti sitten kuumana kisapäivänä porvoossa kokeilla näistä "jauheista" toista, joka oli tarkoitettu nestetasapainon ylläpitämiseen. Vaikutti sanotaanko, että 15 minuutissa. Heti huomasi siis viretason nousseen ja herra jaksoi painella samaa vauhtia, kuin ekallakin radalla.

Fitdog on siis jauhetta, jota lisätään aina tiettyyn määrään vettä. Sekä palauttava, että energiaa antava, ovat toimineet meillä tosi hyvin. Apteekista saatava lisärehu ei ole meidän koirille maistunut ja kesti tovi, ennen kuin saatiin koirukset taas juomaan agilityreissuilla.

Niin, siis ostettiin tota fitdogia, kun siitä oli vielä kaiken lisäksi tarjous, että molemmat pussit 700g pusseja niin 60€ yhteensä. Muuten olisivat olleet yksitellen 33€ eli säästettiin tän tarjouksen ansiosta peräti 6€!

Olen tässä myös kaavaillut uutta banneria, katsotaan milloin saan sen aikaiseksi. Ulkoasu tulee siis myös muuttumaan!

Pidettiin siis maanantaina vapaa-päivä, kun ei ollut treeneihin kyytiä. Varmaan teki herralle ihan hyvää. Huomenna tosin treenit Niinulla Olarissa, katsotaan miten siellä pärjätään niistojen kanssa...
Sinnan kanssa treenaillaan ensi talvi Allun vetämässä penturyhmässä torstai-iltaisin, ihan huisia! Ja Nikillä osteopaatti siiretty maanantailta ensi viikon maanantaille! Se meillä siis koettu hyväksi ja päätettiin säännöllisesti alkaa käymään, että pidetään pikku tollerin kroppa mahd. hyvässä kunnossa. Nikihän aloittaa myös doboilun, kun saan tilattua oman pallon kotiin:)
Viikonloppuna edessä sitten piirimestikset oman seuran järkkäämät. Lähdetään joukkueen toisina kisaajina, joten hyvistä asemista lähdetään. Otin myös osaa nuorten piirimestaruuksiin, yksilöpuolella siis. Katsotaan kuinka meidän siellä käy:)

-Iina ja koirat