Muutoksia ja taukoa

Paljon pohdittavaa ja kerrottavaa. Onneksi tänään on vapaapäivä ja pystyn kunnolla kertomaan meidän kuulumisista ja mitä meille on tässä viikkojen varrella tapahtunut ja mitä havaintoja on tullut tehtyä.

Ollaan siis Niinun opissa treenailtu nyt muutaman kerran Olarinluomassa. Heti muutaman treenikerran jälkeen tuli puheeksi Nikin jaksaminen. Se teki todella hyvällä vauhdilla alussa, mutta muutaman toiston jälkeen vauhti tippui radikaalisti alle puoleen. Se oli tosiaan väsynyt. Ensimmäinen kysymys tietenkin on, että onko koira jumissa. Edellisellä viikolla oltiin oltu osteopaatilla, joten ei pitäisi olla jumissa ja lämpättiinkin huolella, niinkuin tavallisestikkin ennen treeniä se min. 20 min reipasta kävelyä/pientä hölkkää.

Seuraavana mieleen tuli Nikin fyysinen kunto. Ja tässä saattoi löytyä yksi vaikuttava tekijä. Nikiä laihdutettiin viime kevään/kesän aikana 2,5kg, mikä on huomattava pudotus vähän yli 20kg painavalle koiralle. Suurin muutos tehtiin ruokailun kanssa, joka vaihdettiin kastroitujen medium-kokoisten koirien ruokaan ja annoskoko pienennettiin puoleen. Lisäksi lenkkeilyä lisättiin huomattavasti- ehkä jopa liikaakin.

Pohdittiin asiaa ja ryhdyttiin sanoista tekoihin. Light-ruoka, jota oltiin syötetty melkein vuoden, vaihdettiin normaaliin nappulaan, jossa on siis normaali rasvanmäärä. Ruokamäärä myös nostettiin normaaliin annoskokoon. Lisäksi Nikin kanssa aloitettiin pyöräily, kun säät sen vielä sallivat. Lepopäiviä muutama päivä viikkoon, niin hyvä tästä tulee. Eli energiapitoisempaa ruokaa (mukana aina lihaa), palautusjuoma treenin jälkeen, kuntoa kasvattavaa liikuntaa (juoksulenkki/pyöräily tällä hetkellä) ja lepopäiviä riittävän usein. Tuloksia näkyi jo, joten taidettiin osua oikeaan!

Sitten lisää pohdintaa, mutta tällä kertaa oman pääkopan sisällä tapahtuvista ajatuksista. Nimittäin kisoissa oleva mielentilani. Viime kisoissamme, mistä tuloksina 10 nollatulos, 5 ja 5. ( 5x agiltyrata 5x hyppyrata sis. tuplanollan) Sain ensimmäisen suullisen varoituksen käytöksestäni koiraa kohtaan startissa. Niki siis yritti varastaa ja suoranaisesti karjaisin omasta jännityksestäni, että maahan ja nappasin hiukan noutajan niskanahasta kiinni. Nikiä ei taatusti sattunut, mutta ei tämä tietenkään kivalta näyttänyt. Olen  5-vuoden yhteisen taipaleemme aikana oppinut, että meidän tollerin kanssa ei auta silkkihanskojen kanssa lässytys ja välillä joutuu olemaan vähän turhankin ankara, että käskyt menee perille. Mielestäni voin koiralle kertoa, että hän kiellosta huolimatta toimii vääriin ja ottaa tästä "niskanahasta" kiinni, jos käskyt eivät kiihkeälle ja kuumalle koiralle mene perille. Tekoni tarkoituksena oli siis "hei etsä kuullu, ihan oikeasti tarkoitan, että et ole karkaamassa" ja se toimi. Tosin siitä seurasi tuomarilta suullinen huomautus.

Pohdin seuraavan rataantutustumisen lähtöä ja lähtökäyttäytymistäni. Hengitin syvään ja harjoittelin, miten lähdössä toimisin ja tein ratkaisuja, jos ongelmia ilmenisi. Me mentiin starttiin ja Niki kiehui kuin perunakattila. Tuo varoitushan oli viimeiseni, toista en tule enää ikinä ottamaan. Tiedän mikä on raja ja sitä en meinaa enää ylittää. Nikihän pysyi parhaiten viimeisessä startissa. Käsky vaihdettiin "maahan"-sanasta "paikkaan". Kerran se nousi, mutta kävin tyynen rauhallisesti laittamassa takaisin. Ja odotti kiltisti lupaani. Jes. Vaikka, jäikin omasta "huonosta käytöksestä" pahamaku suuhun, silti en missään vaiheessa toiminut mielestäni koiraa kohtaan vääriin. Olin ankara, jonkun mielestä ehkä liian, mutta se on hänen mielipiteensä. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa, vaan muistuttaa, et hei sä et voi tulla pois sieltä, jossen mä ole antanut sulle lupaa.

Nyt siis. Omat hermot kasaan ja sisäinen rauhallisuus hermoilemisen tilalle. Me taukoillaan tollereiden mestiksiin asti. Ehkä saatetaan mahd. epiksiin mennä kokeilemaan, paljonko kiehuttaa, mutta nyt on tauon paikka. Arvokisatulokset kasassa lukuunottamatta voittonollaa, joten voidaan hyvin leipäillä ja lepuutta hermoja. Startteihin rauhallisuus ja varmuus. Meidän tulevan kauden tavoitteet.
 Nyt on aikaa painella metsässä, mikä onkin näiden kaverusten lempipuuhaa:) Arvatkaas minne me suunnataan, kun muut viettäää viikonlopun kisakentillä? Me mennään patikoimaan metsään.
 -Iina ja koirat

Syksy tullut on

Pieni päivitystauko on ollut, sillä toinen tämän talouden koneista sanoi itsensä irti, eikä suostunut käynnistymään. Onneksi valokuvat, joita on kuluneiden viikkojen aikana otettu, niin olivat tallessa muistikortilla. Vilskettä ja hulinaa on riittänyt, mutta on meillä ollut superkivaakin!

Viime sunnuntaina saatiin siis ensimmäisen kerran kuvamateriaalia meidän toilailuista dobon parissa. Enää ei äidille kuulopuheet pikkuneidin keskittymisestä riittäneet, ja tuli itse paikan päälle katsomaan, miten meillä yhteistyö siellä pelasi. Neiti toimi mielettömän hienosti ja reippaasti ja teki kaiken, aivan kuten edelliselläkin kerralla. Mikään ei jänskättänyt/ollut ylitsepääsemätöntä.  Kaikkea lähti yrittämään ja tunnin mittaan huomattiinkin, että suurin ongelma  on saada neiti pallon päältä alas.. Mut, kun Sinnan mielestä se on niin kovin hauskaa puuhaa, ettei malta tulla alas. (Sitä sai siis ihan vaatimalla vaatia sieltä pois!).

Sehän näyttää ihan lajinomaiselta eikös vain? Neiti on vilautellut oikein päteviä suorituksia dobonkin parissa. On se vaan niin magee. Tollanen työmoottori ja valmis tekemään mitä vaan...

Maanantaina me pidettiin vapaata, sillä Nikille oli varattu osteopaatti. Me oltiin jumppailtu muutamia kertoja edelliskerran jälkeen, mutta aina olis voinu tietysti enemmän. Herra kuitenkin hyvässä kunnossa, pientä jäykkyyttä lavassa ja kyljissä (saattoi hyvinkin johtua edellispäivän kisoista, joissa rimat 65cm), mutta takapää hyvässä kunnossa, joka oli edelliskerralla siis ollut jumissa. Seuraava kerta otettiin jouluntienoille.

Kuvassa poseeraa siis Sinnan iskä "Tauno", joka on todellinen laitumien kingi.

Tiistaina suunnattiin Sinnan kanssa kuonot kohti laitumia ja lähdettiin lampaille syttymään Sinnan iskän mestoille. Iskä (alan konkari), antoi tyttärelleen hieman ohjeita ennen neidin omaa suoritusta. Parannettavaa kuulemma jäi, mutta suunta oli parempaan päin.
"Täl kerral lampaat oli superkivoja ja mua ei oikeesti jännittäny enää niin paljoo ku viimeks T. Sinna"

Keskiviikkona suunnattiin Nikin kanssa Olariin Niinu Linnan koulutukseen, jossa ollaan nyt  5 kertaa käyty haistelemassa fiiliksiä. Tosi kivaa on ollut ja mielettömän hyviä neuvoja on tullut! Mäkin pikku hiljaa opin ne niistot ohjaamaan ja vähän varmuutta muutenkin omaan tekemiseen. Niin, ja ne ajotukset ja rytmitykset. Ehkä nekin tulee ajan kanssa. Treeneissä tehtiin kuitenkin tärkee havainto. Niki alko väsymään muutaman toiston jälkeen ja vauhti tippu 1/3 kokovauhdista. Päädyttiin sitten sellaseen lopputulokseen, että viime kesän laihdutusprosessi (huomattavat 2,5kg) niin niiden mukana on karissut myös lihasta, joka taas on huonompi homma.  Maanantaina alkaakin uudet tuulet puhaltamaan, sillä sekä kunnon kohotuksen lisäksi myös ruokailua muutetaan. Herran tämän hetkinen Eukanuba light-ruoka (tarkoitettu kastroiduille) on liian vähän energiapitoista, että näin paljon harrastava koira, saisi siitä tarpeekseen, vaikka ruuan mukana tuleekin Sinnan myötä liha-ja kasvipakasteita. Eli meillä seuraavien viikkojen ohjelmassa kunnon kohotus. Ravilenkkiä, joka pyörällä tai juosten, lepopäiviä väliin ja ruokailuihin muutokset. (Tilalle energiapitoisempaa ruokaa, ja jotta mahd. lihominen estettäisiin, liikuntaa tarvittaessa lisätään) Hyvältä kuulostaa, itsekkin pääsee peruskuntoa vahvistamaan, kun on motivaatio ja tavoite! :)

Onks mun ihan pakko pitää tätä just nyt? Kaikki näkee ja tää on noloo... Mä käytän tätä vast sit ku on pakko!!

Seuramme puolesta järjestettiin kimppatilaus pomppa-yritykselle. Meillä parhaaksi talvitakiksi osoittautunut pomppa-takki on ollut kovassa käytöss talven kylmillä pakkasilla. Tilaukseen lähti siis pikkuneidille myös oma toppapomppa, kun neiti sattuu tuollainen lyhytkarvainen ruipelo olemaan. Väriksi jotain piristävää ja mikäs sen parempi väri, kun keltainen :) Kuvan perusteella takki ei Sinnan mielestä ollut yhtään niin siistijuttu, kun miltä se Iinan suusta ehkä kuulostaa.

Myös muita ostoksia on tullut tehtyä. Paimennusta varten "poikien värinen"-liina, joka hieman raskas, mutta toimii. Myös mm. jäljen tekoon pellolla osoittautunut toimivaksi. Niin, ja sitten vähän noita leluja, kun ei niitä enää oikein ole. Talossa joka a) asuu ticolourhiiri tai jokin muu jyrsijä b) kaupan lelut ei ole bordercollien kestäviä tai c) Sinnan mielestä 5v vanhat lelut on liian vanhoja ja meidän leluvarastot kaipaa päivitystä. Oikea vastaus, kaikki.

Viimeinen nolla saavutettu

Joo, elikkäs käytiin viime viikonloppuna vähän purinalla humputtelemassa syyskaboissa. Ekalta radalta napsahti vitonen puomin ylösmenolta, (typerä minä, miks menin niin pitkältä hakemaan). Meillä siis noi ylösmenot rytmitetään niin, että "kisataan" ylösmenolle, jotta saadaan sopiva askellus ja herran tassut osuu siihen kontakti-alueeseen.

Tokalta radalta tuli meille sitten viimeinen sm-kisoja varten vaadittava nollatulos täyteen. Seitsemän nollaa siis, joista 5 on agilityradalta ja 2 hyppyradalta. Enää metsästetään sitä voittonollaa, jotta päästäis kokemaan mm-karsinnat Rovaniemellä. Mut, niissähän me ollaan jo konkareita, oltais toista vuotta peräkkäin:) Se siis asetettakoon tavoitteeksi tulevalle "kaudelle", jos sitä niin voi kutsua.

Kolmasrata olikin sitten kaikkea muuta, kuin agilityä - ainakin minun osaltani. Sähläsin minkä kerkesin ja olin joko koiran tiellä, tai sitten unohdin radan. Alku meni ihan hyvin, mutta loppua kohden tuli muistin kanssa pieniä ongelmia. Nollana kuitenkin päästiin maaliin, mutta käsiajan mukaan 1 sekuntti yliaikaa. Tämä siis meidän ehkä samalla historiallisin rata, koska ikinä ei ole tuntunut nollan jälkeen noin surkealta. Koira olis ansainnut niin paljon paremman ohjaajan - myönnettäköön, että hävettää oma räpellys. Ihan aiheesta toi tiukan etenemän mukaan tullut yliaika sitten tuli. Jossei ohjaa, niin ei sillon kuulu mitään nollaa saadakkaan.

Kisojen aikana käytiin sitten vähän shoppailemassa paikalla olleessa "putiikissa". Bongattiin kauan etsimämme tuote. Fitdog. Sain siis mm-karsintojen yhteydessä näytteitä kyseisestä aineesta, mutten silloin uskaltanut uutta ruveta kokeilemaan (taikauskoisuus....). Äiti päätti sitten kuumana kisapäivänä porvoossa kokeilla näistä "jauheista" toista, joka oli tarkoitettu nestetasapainon ylläpitämiseen. Vaikutti sanotaanko, että 15 minuutissa. Heti huomasi siis viretason nousseen ja herra jaksoi painella samaa vauhtia, kuin ekallakin radalla.

Fitdog on siis jauhetta, jota lisätään aina tiettyyn määrään vettä. Sekä palauttava, että energiaa antava, ovat toimineet meillä tosi hyvin. Apteekista saatava lisärehu ei ole meidän koirille maistunut ja kesti tovi, ennen kuin saatiin koirukset taas juomaan agilityreissuilla.

Niin, siis ostettiin tota fitdogia, kun siitä oli vielä kaiken lisäksi tarjous, että molemmat pussit 700g pusseja niin 60€ yhteensä. Muuten olisivat olleet yksitellen 33€ eli säästettiin tän tarjouksen ansiosta peräti 6€!

Olen tässä myös kaavaillut uutta banneria, katsotaan milloin saan sen aikaiseksi. Ulkoasu tulee siis myös muuttumaan!

Pidettiin siis maanantaina vapaa-päivä, kun ei ollut treeneihin kyytiä. Varmaan teki herralle ihan hyvää. Huomenna tosin treenit Niinulla Olarissa, katsotaan miten siellä pärjätään niistojen kanssa...
Sinnan kanssa treenaillaan ensi talvi Allun vetämässä penturyhmässä torstai-iltaisin, ihan huisia! Ja Nikillä osteopaatti siiretty maanantailta ensi viikon maanantaille! Se meillä siis koettu hyväksi ja päätettiin säännöllisesti alkaa käymään, että pidetään pikku tollerin kroppa mahd. hyvässä kunnossa. Nikihän aloittaa myös doboilun, kun saan tilattua oman pallon kotiin:)
Viikonloppuna edessä sitten piirimestikset oman seuran järkkäämät. Lähdetään joukkueen toisina kisaajina, joten hyvistä asemista lähdetään. Otin myös osaa nuorten piirimestaruuksiin, yksilöpuolella siis. Katsotaan kuinka meidän siellä käy:)

-Iina ja koirat 

Puolivuotias koipeliini ja muuta höpötystä

Sinna, Sinttu, Sinttura, Koipeliini täytti 15.8 puoli vuotta:) Voi kun aika on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vastahan se tuli meille ja oli vielä silloin pieni rääpäle. Ei, mä oon nyt isotyttö, sanoo Sinna.
Rääpäle neitokainen siis käytiin tuolloin punnitsemassa ja korkeutta arvioitiin myös. Mitat n.46-48cm/12,2kg. Hoikka rakenne ja pitkät jalat on aikas suloiset tuolla rämäpäällä. Välillä ihan pelottaa, että kestääkö ton neidin paikat ehjänä aikuiseksi asti. Millon loikitaan kalliolta tai ojien yli, millon ryntäillään suolle tai muuta vastaavaa päätöntä touhua. Mut ei sitä koiraa voi pumpuliinkaan kääriä, eihän elämässä sit olis enää mitään ideaa! Sintturan mielestä on niin siiistiii ja kivaa kun saa painaa satanen lasissa täysiä:)

Nikin kanssa on sertien ja nollien jälkeen pidetty pieni "tauko" kisaamisesta. Oltiin siis viime viikonloppu vain kotosalla ja lenkkeiltiin ahkerasti. Välillä tekee ihan hyvää käydä vain pari kertaa treenaamassa ja pitää sitten loppuviikko vapaata. Ja hyvää se varmasti teki meille molemmille. Lauantaina suunnataan kuonot kohti purinan syysskaboja. Oli kivat tuomarit, joten katsotaan, josko onni olisi mukana ja saatais viimeinen arvokisanolla agilityradalta mukaan:) Ihanaa käydä kisaamassa, kun ei ole mitään väliä, kenelle menee kun meilläkin neljältä eri tuomarilta nollia keräilty ja se "harvinainen" tuplakin on takataskussa (triplan muodossa tosin). Nikistä vielä "näyttelypiski"-kuva, jotta varmasti kaikki näkee miten hyvässä kunnossa Sinttu on saanut veikan pidettyä!

Käytiin tossa Murren murkinassa pakasteruoka ostoksilla, kun pikkuneiti on edelleen niin ronkeli syömään. Olin siis saanut lahjakortteja kisoista, peräti 20€, joten päätin pistää käyttöön. Sopivasti oli tarjouskin noista Alkuvoima-pakasteista. Tolleriherralle lähti mukaan kana-fasaani-pakasteita ja neidille juonior plus- jossa myös kasvisten ja lihan lisäksi tärkeitä vitamiineja. Näiden lisäksi myös hieman pakaste kasviksia, jossa joukossa oli mm. pinaattia, kurpitsaa ja muuta kasvista. Hyvin on näyttänyt koiruksille maistuvan, joten eiköhän jatketa tällä linjalla.

Ollaan myös oltu erittäin ahkeria kynsien leikkaajia ja huoltajia. Kaiken maailman saksia ollaan kokeiltu ja kuvassa olevat punaiset sakset toimii hätätapuksessa, mutta eivät ole laisinkaan niin hyvät  kun noi "ihmisten kynsisakset". Vähän isommat, kun ehkä mihin suurinosa ovat tuttuneet, mutta noilla leikkaa tollerinkin kynnet ja ne on tosi hyvät myös tuon sutjakkaan ja nopealiikkeiselle neidille. Kertaakaan en ole niillä vielä leikannut liikaa. Reunimmaisena kuvassa on mun uusin ostos. Kynsiviila. Huomasin, että Nikillä, kun kynnet pääsee välillä kasvamaan turhan pitkiksi ja asvaltti/kalliolla kävely ei ole niitä kuluttanut tarpeeksi, niin etenkin se "viides kynsi" etutassun yläosassa tuppaa välillä lohkeilemaan. Ja jotta, ehkäistäisiin kynnen mahdollinen vahingoittuminen, niin senhän voi tolla poikien värisellä viilalla liilata samanlaiseksi kun muutkin kynnet. Pitäähän pojalla nyt sininen kynsiviila olla ;)

Kaverukset ovat siis keksineet itselleen pelkän vapaana riehumisen lisäksi "uuden harrastuksen". Hieman kostea suo on mitä parhain näiden kaverusten mielestä. Pikkuneiti saa vaania ja isompi herra ryntäilee kostealla suolla minkä kerkeää. Neidillä tosin pieni paino etu, se vajaa kymmenkiloa näkyy kyllä jaksamisessa. Mutta, hyvin "vanhus" on pysynyt menossa mukana! Sinna pitää veikan kunnosta huolen, niinhän sen kuvastakin näkee.

Viime viikonloppuna päästiin Sinnan kanssa aloittamaan se kaikkien kehuma dobo. Neidille annettiin aluksi pienempi pallo, kun oli ryhmän nuorin treenaaja, mutta osittautui korkeuden vuoksi liian pieni. Vaihdettiin siis palloon, jonka korkeus oli 85cm. Ja oli neidille täysin sopiva. Kokeiltiin sitten ensin etutassuja pallolle ja onnistu hyvin. Pienen kehottamisen jälkeen hyppäsi itse pallolle ja istui ja makasi ja hengaili siinä kun vanha tekijä. Myös muut liikkeet onnistu neidin kanssa oikein mallikkaasti. Asia, mistä olen erityisen ylpeä ja positiivisesti yllättynyt, oli että neiti pystyi työskentelemään vapaana kuuden muun koiran kanssa karkaamatta KERTAAKAAN leikkimään kenenkään kanssa. Laji oli tosiaankin rankempaa mitä luulin, mutta tosi kivaa yhdessä tekemistä koiran kanssa. Meinaan kyllä kurssin jälkeen jatkaa ja hommata kotiin ihan oman pallon!
Laitan loppuun vielä supertaitavan aksakiiturin eilistä meininkiä. Alkaa irtoomaan aika kivasti ja vauhtia löytyy. Putket löytyy melkein mistä kulmasta vaan. Nyt aletaan sitten noita kontakteja reenailemaan. Josko saatais nekin pikku hiljaa pienen neidin mieleen:)

-Iina ja koirat

Sert-A ja Sert-H

Ollaan tässä lähiaikoina siis kisailtu suht ahkerasti ja viime viikonloppuna 4.8 otettiin ensimmäistä kertaa neljä starttia samana päivänä. Vaikka, sää oli kuuma, selvittiin ilman lämpöhalvausta/huonoa oloa kotiin. Ensimmäiseltä radalta hyvä vitonen, itse menin kädellä kepeille sörkkimään, joten Niki otti siitä häiriötä ja pujahti toiseen väliin, muuten hyvää menoa ja hienosti jäi starttin!

Toisella radalla tehtiin hyvä nolla. Pieniä korjauksia voisi ohjaukseen tehdä, mutta muuten oikein sujuvaa menoa. Ja jälleen jäi hienosti starttiin ja kepitkin löytyi. Tällä menolla irtosi sija 10/44

Erittäin sujuva ja varmaan vuoden paras hyllyrata. Tiesin jo etukäteen, että a-esteen jälkeinen elämä tulisi olemaan haastavaa. Tarkoitus oli siis tehdä a-asteen jälkeen puolvalssi, eikä löysää päällejuoksua, jonka vuoksi Niki sitten ajautui esteen väärälle puolelle ja hyppäsi sen väärään suuntaan josta tulos HYL.

Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin rata sujui aivan suunnitelmien mukaan. Niki jäi hienosti starttiin ja rata sujui nollana loppuun. Tällä menolla irtosi sija 11/36

Eikä tässä vielä kaikki, tänään iltapäivästä suunnattiin koirien kanssa Järvenpäähän KATin kisoihin, jossa odotteli kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Kaikki radat vaikutti mentäviltä ja kivoilta, vaikka haasteita jokaisella radalla olikin. Ensimmäiseltä radalta  sujuva nolla, jolla irtosi sija 4/27

Toiselta radalta myös sujuva aginolla, jossa kaikki meni nappiin. Hienolla radalla irtosi sija 2 ja se oikeutti meidät toiseen agilitysertiin. Seuraava serti voidaan siis vastaanottaa aikaisintaan, mikäli virallinen näyttelytulos on saatu niin 19.5.2014, joka oikeuttaisi agilityvalion-arvoon.

Viimeiseltä radalta myös hyppärinolla erittäin haastavalta radalta. Lähdössä nousi, mutta meni takaisin maakulle kun käskin ja sain kuin saikin alkuun tehtyä esteelle numero 2 pakkovalssin, vaikka toinen suunnitelmani oli takaakierto-päällejuoksu. Kaiken kaikkiaan radalta tuli siis vain kolme nollatulosta! Eikä palkintopallilla ollut yhtäkään matalana painelevaa mustavalkoista (muitakin värejä tietty esiintyy, mutta yleensä mustavalkoinen) bordercollieta! ;) Voiton vei siis belkkari, toisena meidän tolleriherra ja kolmantena dobermanni. Eli päivän saldona siis tripla nolla (joukossa siis tupla sm-kisoja varten) Sert-a, Sert-h ja sijat 4 ja kaksi hopeasijaa.
 Sinna oli erittäin hieno turistikoirus ja nautti, kun sai moikkailla ihmisiä ja muita koiria. Pientä kuolaamista havaittavissa, mutta meni ohi ja takaisinpäin matkusti kuolaamatta kotiin.

Mökkeilyä koirusten kanssa

Nyt on sitten vihdoin kotiuduttu viikon kestäneeltä mökkireissulta. Koko viikon koirat ovat saaneet juoksennella vapaana ja uida niin paljon kun ikinä ovat halunneet. Omat hermot myös levänneet ja kieltämättä olisin voinut vielä toisenkin viikon siellä rentoutua. Mutta, ei. Nyt palataan arjen pariin.

Mökkeilyn lomassa käytiin pyörähtämässä myös ensimmäisissä virallisissa kisoissa kesän arvokisojen jälkeen. Ensimmäiseltä radalta saatiin nätti nolla (ensimmäinen sm-nolla!!!) jolla irtosi sija 6/31. Toinen agirata ei sitten mennytkään ihan niin kuin suunnittelin. Herra päätti lähes puolenvuoden tauon jälkeen varastaa startissa. Koska, osallistujia oli vähän, sain palauttaa starttiin ja kunnes siellä pysyi ja tietystihän me tehtiin rata nollana loppuun. Eli tupla olisi rapsahtanut, jos olisin varastamisen startissa suvainnut. Mutta, koska olen "lähtöongelman" kanssa ennenkin paininut, niin en sitä tietenkään suvainnut. No, ensi viikonloppuna on meidän ekat neljä starttia samana päivänä. Katsotaan menikö tämä toisen radan varastus mökkifiiliksen piikkiin, vai aletaanko jälleen lopettamaan radat, jos starttiin ei jäädä. Sen näkee ensi viikonloppuna.

Sinna on viettänyt viikon leppoisissa merkeissä loikoillen välillä riippumatossa ja välillä käyden pulahtamassa järvessä ja hieman vettä pärskyttelemässä. Myös veneilystä neiti tykkäsi hirmuisesti ja koko viikon kohokohta taisi olla ruokailuhetket, kun mummo aina antoi jotain herkkua joukkoon (mm. paistettuja ahvenia) tai sitten se, että sai nukkua iinan kainalossa sängyssä.

Tänään oltiin muutama tunti kotona ja suunnattiin sitten treenaamaan kivikkoon, kun mulla se omatoimiryhmä-paikka on. Muut eivät treeneihin ilmaantuneet, joten pääsin molemmat koirat aivan yksin kentällä treenaamaan:) Nikin kanssa tehtiin keppikulmaa mm-karsinnoista ja alkuongelmien jälkeen lopetettiin aivan nappi suoritukseen! Mieletön kisakaveri mulla! Sinnan kanssa taas tehtiin lähtöönjäämistä ja irtoomista ja hyvin sujui sekin:)

Mm-karsinnat Seinäjoella

Käytiin siis viikonloppuna pyörähtämässä Seinäjoella mm-karsinnoissa. Ehkä vuoden stressaavin ja jännittävin kokemus ikinä! Odottaminen oli aivan täyttä tuskaa ja ikävää (lähdettiin siis Nikin kanssa viidenneksi viimeisenä 121 koirakosta!) Kun radalle päästiin kaikki meni oikein mallikkaasti, kunnes tuli meidän stoppimme. Kepit. Ensimmäisellä karsintaradalla erkanin Nikistä liian aikaisin, jolloinka se tuli väliä liian aikaisin pois. Radalta siis yhteensä tuloksena 5.

Illalla oli vielä toinen rata, joka sattui agilityrata olemaan. Kontaktit ja muut meni erittäin hyvin, mutta keppikulma oli jälleen liian vieras. Lähdin ohjaamaan liian aikaisin, jolloin Niki haki väärälle puolelle. Tältäkin radalta jäi siis käteen tulos 5.

Kaiken kaikkiaan pitkä ja rankka reissu oli kyllä tämän mielettömän kokemuksen arvoinen. Kivoja ratoja, uusia tuttavuuksia ja huippuhyvää seuraa ja ruokaa kera rakkaan lajin. Voiko viikonloppu enää tuosta parantuakkaan? Tuskinpa.

Päätin nyt sitten, että jatkan kisaamista aktiivisesti heti karsintojen jälkeen, jotenka ensimmäiset "normikisat" ovat sitten 28.7 Mikkelissä. Mökiltä suoraan kisakentille, katsotaan kuinka meidän käy. Elo-Syyskuussa olisi siis tarkoitus kisata aktiivisesti ennen ensimmäistä koeviikkoa.

Pikkuneidin kanssa luultavimmin mennään tällä viikolla treenaamaan ja kontaktitreenihän on lähes jokapäiväistä kotona laatikolla:) Nyt siitäkin on ollut vähän taukoa isojen menojen vuoksi, mutta eiköhän me pian taas päästä kunnolla treenaamisen makuun. Lopuksi vielä muutama Marin nappaama kuva viikonlopulta! Värit vähän vaihtelee, niin kuin asetuksetkin, mutta sehän ei ketään haittaa? Ihan kelpo kuvia omasta mielestäni hallissa harrastekameralla.

-iina ja koirat