Puolivuotias koipeliini ja muuta höpötystä

Sinna, Sinttu, Sinttura, Koipeliini täytti 15.8 puoli vuotta:) Voi kun aika on mennyt nopeasti. Tuntuu, että vastahan se tuli meille ja oli vielä silloin pieni rääpäle. Ei, mä oon nyt isotyttö, sanoo Sinna.
Rääpäle neitokainen siis käytiin tuolloin punnitsemassa ja korkeutta arvioitiin myös. Mitat n.46-48cm/12,2kg. Hoikka rakenne ja pitkät jalat on aikas suloiset tuolla rämäpäällä. Välillä ihan pelottaa, että kestääkö ton neidin paikat ehjänä aikuiseksi asti. Millon loikitaan kalliolta tai ojien yli, millon ryntäillään suolle tai muuta vastaavaa päätöntä touhua. Mut ei sitä koiraa voi pumpuliinkaan kääriä, eihän elämässä sit olis enää mitään ideaa! Sintturan mielestä on niin siiistiii ja kivaa kun saa painaa satanen lasissa täysiä:)

Nikin kanssa on sertien ja nollien jälkeen pidetty pieni "tauko" kisaamisesta. Oltiin siis viime viikonloppu vain kotosalla ja lenkkeiltiin ahkerasti. Välillä tekee ihan hyvää käydä vain pari kertaa treenaamassa ja pitää sitten loppuviikko vapaata. Ja hyvää se varmasti teki meille molemmille. Lauantaina suunnataan kuonot kohti purinan syysskaboja. Oli kivat tuomarit, joten katsotaan, josko onni olisi mukana ja saatais viimeinen arvokisanolla agilityradalta mukaan:) Ihanaa käydä kisaamassa, kun ei ole mitään väliä, kenelle menee kun meilläkin neljältä eri tuomarilta nollia keräilty ja se "harvinainen" tuplakin on takataskussa (triplan muodossa tosin). Nikistä vielä "näyttelypiski"-kuva, jotta varmasti kaikki näkee miten hyvässä kunnossa Sinttu on saanut veikan pidettyä!

Käytiin tossa Murren murkinassa pakasteruoka ostoksilla, kun pikkuneiti on edelleen niin ronkeli syömään. Olin siis saanut lahjakortteja kisoista, peräti 20€, joten päätin pistää käyttöön. Sopivasti oli tarjouskin noista Alkuvoima-pakasteista. Tolleriherralle lähti mukaan kana-fasaani-pakasteita ja neidille juonior plus- jossa myös kasvisten ja lihan lisäksi tärkeitä vitamiineja. Näiden lisäksi myös hieman pakaste kasviksia, jossa joukossa oli mm. pinaattia, kurpitsaa ja muuta kasvista. Hyvin on näyttänyt koiruksille maistuvan, joten eiköhän jatketa tällä linjalla.

Ollaan myös oltu erittäin ahkeria kynsien leikkaajia ja huoltajia. Kaiken maailman saksia ollaan kokeiltu ja kuvassa olevat punaiset sakset toimii hätätapuksessa, mutta eivät ole laisinkaan niin hyvät  kun noi "ihmisten kynsisakset". Vähän isommat, kun ehkä mihin suurinosa ovat tuttuneet, mutta noilla leikkaa tollerinkin kynnet ja ne on tosi hyvät myös tuon sutjakkaan ja nopealiikkeiselle neidille. Kertaakaan en ole niillä vielä leikannut liikaa. Reunimmaisena kuvassa on mun uusin ostos. Kynsiviila. Huomasin, että Nikillä, kun kynnet pääsee välillä kasvamaan turhan pitkiksi ja asvaltti/kalliolla kävely ei ole niitä kuluttanut tarpeeksi, niin etenkin se "viides kynsi" etutassun yläosassa tuppaa välillä lohkeilemaan. Ja jotta, ehkäistäisiin kynnen mahdollinen vahingoittuminen, niin senhän voi tolla poikien värisellä viilalla liilata samanlaiseksi kun muutkin kynnet. Pitäähän pojalla nyt sininen kynsiviila olla ;)

Kaverukset ovat siis keksineet itselleen pelkän vapaana riehumisen lisäksi "uuden harrastuksen". Hieman kostea suo on mitä parhain näiden kaverusten mielestä. Pikkuneiti saa vaania ja isompi herra ryntäilee kostealla suolla minkä kerkeää. Neidillä tosin pieni paino etu, se vajaa kymmenkiloa näkyy kyllä jaksamisessa. Mutta, hyvin "vanhus" on pysynyt menossa mukana! Sinna pitää veikan kunnosta huolen, niinhän sen kuvastakin näkee.

Viime viikonloppuna päästiin Sinnan kanssa aloittamaan se kaikkien kehuma dobo. Neidille annettiin aluksi pienempi pallo, kun oli ryhmän nuorin treenaaja, mutta osittautui korkeuden vuoksi liian pieni. Vaihdettiin siis palloon, jonka korkeus oli 85cm. Ja oli neidille täysin sopiva. Kokeiltiin sitten ensin etutassuja pallolle ja onnistu hyvin. Pienen kehottamisen jälkeen hyppäsi itse pallolle ja istui ja makasi ja hengaili siinä kun vanha tekijä. Myös muut liikkeet onnistu neidin kanssa oikein mallikkaasti. Asia, mistä olen erityisen ylpeä ja positiivisesti yllättynyt, oli että neiti pystyi työskentelemään vapaana kuuden muun koiran kanssa karkaamatta KERTAAKAAN leikkimään kenenkään kanssa. Laji oli tosiaankin rankempaa mitä luulin, mutta tosi kivaa yhdessä tekemistä koiran kanssa. Meinaan kyllä kurssin jälkeen jatkaa ja hommata kotiin ihan oman pallon!
Laitan loppuun vielä supertaitavan aksakiiturin eilistä meininkiä. Alkaa irtoomaan aika kivasti ja vauhtia löytyy. Putket löytyy melkein mistä kulmasta vaan. Nyt aletaan sitten noita kontakteja reenailemaan. Josko saatais nekin pikku hiljaa pienen neidin mieleen:)

-Iina ja koirat

Sert-A ja Sert-H

Ollaan tässä lähiaikoina siis kisailtu suht ahkerasti ja viime viikonloppuna 4.8 otettiin ensimmäistä kertaa neljä starttia samana päivänä. Vaikka, sää oli kuuma, selvittiin ilman lämpöhalvausta/huonoa oloa kotiin. Ensimmäiseltä radalta hyvä vitonen, itse menin kädellä kepeille sörkkimään, joten Niki otti siitä häiriötä ja pujahti toiseen väliin, muuten hyvää menoa ja hienosti jäi starttin!

Toisella radalla tehtiin hyvä nolla. Pieniä korjauksia voisi ohjaukseen tehdä, mutta muuten oikein sujuvaa menoa. Ja jälleen jäi hienosti starttiin ja kepitkin löytyi. Tällä menolla irtosi sija 10/44

Erittäin sujuva ja varmaan vuoden paras hyllyrata. Tiesin jo etukäteen, että a-esteen jälkeinen elämä tulisi olemaan haastavaa. Tarkoitus oli siis tehdä a-asteen jälkeen puolvalssi, eikä löysää päällejuoksua, jonka vuoksi Niki sitten ajautui esteen väärälle puolelle ja hyppäsi sen väärään suuntaan josta tulos HYL.

Viimeinen, muttei suinkaan vähäisin rata sujui aivan suunnitelmien mukaan. Niki jäi hienosti starttiin ja rata sujui nollana loppuun. Tällä menolla irtosi sija 11/36

Eikä tässä vielä kaikki, tänään iltapäivästä suunnattiin koirien kanssa Järvenpäähän KATin kisoihin, jossa odotteli kaksi agilityrataa ja hyppyrata. Kaikki radat vaikutti mentäviltä ja kivoilta, vaikka haasteita jokaisella radalla olikin. Ensimmäiseltä radalta  sujuva nolla, jolla irtosi sija 4/27

Toiselta radalta myös sujuva aginolla, jossa kaikki meni nappiin. Hienolla radalla irtosi sija 2 ja se oikeutti meidät toiseen agilitysertiin. Seuraava serti voidaan siis vastaanottaa aikaisintaan, mikäli virallinen näyttelytulos on saatu niin 19.5.2014, joka oikeuttaisi agilityvalion-arvoon.

Viimeiseltä radalta myös hyppärinolla erittäin haastavalta radalta. Lähdössä nousi, mutta meni takaisin maakulle kun käskin ja sain kuin saikin alkuun tehtyä esteelle numero 2 pakkovalssin, vaikka toinen suunnitelmani oli takaakierto-päällejuoksu. Kaiken kaikkiaan radalta tuli siis vain kolme nollatulosta! Eikä palkintopallilla ollut yhtäkään matalana painelevaa mustavalkoista (muitakin värejä tietty esiintyy, mutta yleensä mustavalkoinen) bordercollieta! ;) Voiton vei siis belkkari, toisena meidän tolleriherra ja kolmantena dobermanni. Eli päivän saldona siis tripla nolla (joukossa siis tupla sm-kisoja varten) Sert-a, Sert-h ja sijat 4 ja kaksi hopeasijaa.
 Sinna oli erittäin hieno turistikoirus ja nautti, kun sai moikkailla ihmisiä ja muita koiria. Pientä kuolaamista havaittavissa, mutta meni ohi ja takaisinpäin matkusti kuolaamatta kotiin.